Arkkityypit on löyhä taiteilijakollektiivi ja konserttisarja, jonka konsertit perustuvat Carl Gustav Jungin arkkityyppeihin. Kollektiivi syntyi sattumalta. Sattumalla sekä tiedostamattomalla ja hallitsemattomalla on muutenkin keskeinen rooli projektin sisällössä, synnyssä ja toiminnassa.
Sekä Jungin arkkityyppiteoria että taiteen kokeminen operoivat puolitietoisen mielen utuisella alueella, ja erityisesti barokin aikana musiikin affekteilla pyrittiin puhuttelemaan emootioita ja tiedostamatonta mieltä, mitkä ovat myös Jungin teorian reviiriä. Taiteen tehtäväksi on myös barokin ajan jälkeen mielletty tunteiden ja reaktioiden herättäminen, mitä sitten jungilaisen ja muiden psykologian suuntausten avulla analysoidaan, selitetään ja opetellaan elämään niiden kanssa.
Barokkimusiikkia ja Jungin arkkityyppiteoriaa yhdistää kolme ärrää: reviiri, retoriikka ja riitelyvara. Jungin arkkityyppiteoria puhuu kollektiivisesta tiedostamattomasta, sekä taiteen ja arkkityyppien vaikutuksesta siihen hämmästyttävän yhteneväisesti affektiopin kanssa, kun otetaan huomioon 200 vuoden ero kirjoitusajankohdassa ja se, ettei Jung pitänyt musiikista. Arkkityyppiteoriaa ja barokin ajan musiikkia – oli kyse affektiopista tai esityskäytännöistä – yhdistää myös se, että molemmissa on paljon tilaa kinastella ja tehdä ristiriitaisia tulkintoja aikalaiskäytännöistä. Barokkimusiikin ja arkkityyppien välinen aasinsilta ei suinkaan ole yksi hauraimmista, pelaahan musiikki kaiken aikaa kollektiivisilla mielikuvilla eli arkkityypeillä.
Osa konserttisarjan otsikoiksi napatuista arkkityypeistä on populaarikulttuurin Jungin ajattelusta suodattamia, ja voidaankin kinastella siitä, kuinka totta ja autenttisia ne ovat. Musiikin puolella puolestaan väännettäköön vaikkapa siitä, kuinka montaa eri aikakautta ja vanhan musiikin alalajia on ok ja hyvän maun mukaista soittaa samassa puolen tunnin kokonaisuudessa.
Autenttisuudesta ja hyvästä mausta keskustellaan musiikkikentällä niin, että suuta kuivaa. Keskustelu siitä, mikä on ok ja eettistä koko taidetoiminnan mittakaavassa ekokriisin aikana, odotuttaa itseään. Toivottavasti se muhii barokkimusiikin affektien ja arkkityyppien yhteisellä alueella kollektiivisessa alitajunnassa.
Arkkityypit -sarja alkaa Musiikkitalosta, Suomen musiikkielämän piikkipaikalta, missä esitetään ego-arkkityypit sankari, taikuri ja kapinallinen. Joulukuussa järjestys-arkkityyppien toivotaan tuovan järjestystä Kalliosaliin hallitsijan, luojan ja hoivaajan voimin. Tammikuussa Kalliosalissa esitetään sosiaalisuus-arkkityypit rakastaja, narri ja orpo, ja helmikuussa koittaa vapaus viisaan, tutkimusmatkailijan ja viattoman siivittämänä.
Kussakin konsertissa arkkityypit kohtaavat tiedettä muita taiteenlajeja: tanssia, kuvataidetta, media- ja valotaidetta sekä asiantuntijapuheenvuoroja kyseisestä arkkityypistä psykologian näkökulmasta.
Arkkityypit-sarja aloittaa Arkkityypit-kollektiivin kestävyystutkielman, joka tutkii sosioekologista kestävyyttä yhteiskunnan ja taiteen hankauskohdissa. Projektin kukin osa pureutuu barokkimusiikin ja näyttämötaiteen keinoin eri kestävyysteemoihin, mm. taiteen eksklusiivisuus ja materiaali-intensiivisyys sekä taiteen tehtävä ja oikeutus ekokriisin ajassa.
